Paluu kotiin.

Hei.

 Pahoitteluni, että en päässyt viimeisinä viikkoina päivittelemän blogia, vaikka paljon tapahtuikin. Syynä oli tekniset ongelmat enkä pystynyt kirjoittamaan ennenkuin pääsin kotiin läppärini luokse.

Tosiaan, Timon lähdettyä olin kaksi viikkoa yksin, kunnes seuraani saapui kaksi kakkosvuotista tyttöä Timon Luokalta. Viimeiset kolme viikkoa vietin heidän kanssaan. Aluksi toimin matkaoppaana, mutta nopeasti hekin paikat oppivat. Kävimme shoppailemassa, ottamassa aurinkoa ja seikkailemassa Biarritzsissa, Ranskassa, ennen lähtöäni.

Saavuin viime sunnuntaina, 15.5, takaisin Suomeen. Herätys oli kuudelta aamulla, sekä kotona olin hieman puolenyön jälkeen, Nyt istun sängylläni kuunnellen Ed Sheerania, taskussani uskomattoman hienot kolme kuukautta. Muistot elää. Kovasti minun sinne olisi haluttu jäävän mutta luulen että kotona on hyvä sillontällöin käydä myöskin. Sain myös kuulla viimeisinä päivinä pääkokin suusta että olin paras harjoittelija mistään ulkomailta kyseisessä yrityksessä. Luulen että se oli ihan hyvä suoritus?

Minä kiitän ja kuittaan, kaikista ketkä tekivät matkasta(mme) sellaisen kuin se oli, Kiitos Sinulle!


- Eetu

Adios amigos!

Moi!
nopesti on tuo kuusi viikkoa pyörähtänyt täällä työharjottelussa san sebastianissa. Oma työharjotteluni on ohi. Olen oppinut täällä tosi paljon, Hotel londres on aivan loistava työpäikka kaikkien työntekijöitten kanssa tulee juttuun todella helposti. Itse ainakin kun on päässyt tutustumaan hotel londresin työväkeen niin voin suoraan sanoa että ikävä tulee ja myös tietenkin ikävä tulee san sebastiania ja sen kauniitä nähtävyyksiä.
Uskoisin että myös työharjotteluni meni hyvin koska sain parhaimman arvioinnin ja kun viimeisenä päivänä kiitin koko londresin työväkeä niin vastauksena sain "No no, gracias tu Timo". Kuten myös viikottaisissa kommenteissa on hyvin sydäntälämmittäviä kommentteja.
Viimeisenä päivänäni sain kutsun Hotel londresin ravintolaan syömään kolmen ruokalajin menun, joka maistui aivan uskomattoman hyvältä. Tietenkin tiesin miltä ruuat maistuivat mutta tunnelma oli aivan erinlainen kun sain istua ruokasalissa aivan kuin asiakkaat.
Istuskellessani mietin aikaaani san sebastianissa ja töitäni hotel londresissa. Olen todella kiitollinen että sain olla näin mahtavassa paikassa ja tämä oli mahtava kokemus.

Agur!

Timo

Turistit eksyy ep. 2

Tiistai 22.3 / Keskiviikko 23.3.

Moikka taas! Meillä oli eilen ja tänään kaksi vapaapäivää, joten päätimme käydä piipahtamassa Ranskan puolella! Reissusta oltiin jo kauemmin puhuttu mutta vihdoin pääsimme sen toteuttamaan!

Herättyämme ja syötyämme aamupalan pakkasimme kartan ja suunnistimme turisteina juna-asemalle. Pienimuotoisen säädön ja löytöretkeilyn jälkeen löysimme asemalle, sekä oikealle laiturille lippujemme kanssa.
Määränpää oli alunperin Biarritz, jonne meidän pitäisi mennä ensin kaupungin nimeltä Hendaya kautta. Mutta saavuttuamme Hendayaan päätimme jäädä sinne, onhan sekin Ranskassa!

Hendayaan saavuttuamme meillä ei ollut mitään ideaa missä on mitäkin emmekä todennäköisesti päässeet näkemään pienen kaupungin suurimpia menomestoja, mutta käymisen arvoinen seikkailu silti oli. Saavuttuamme metrosta rautatieasemalle, suunnistimme yksisuuntaista ylöspäin. Hetken päästä käveltyämme hiljaisen kaupungin katuja näimme McDonald'sin kyltin. Mitä muuta voi nälkäinen turisti toivoa!? Vähintään yhtä herkullista ja mehevää bigmacia kun Suomessakin mutustaessamme suunnittelimme minne seuraavaksi. (Huomatkaa sarkasmi edellisessä lauseessa).

Ruokailun jälkeen kävelimme vähintään loputtomalta, ellei pidemmältäkin, tuntuvan ylämäen, klassisesti vielä väärästä risteyksestä kääntyen. Päädyimme kuitenkin lähtöpaikkaamme, josta päätimme lähteä rantaa kohti. Varsinaisesti ei ollut uimarantaa, ainakaan sielä missä kävimme, mutta pitkä rantaviiva piti sisällään upean lenkki-, ja kävelytien. Sitä käveltyämme ja maisemista nautittuamme suunnistimme pikkuhiljaa valuen takaisin junaasemaa, josta lähdimme takaisin Donostiaa kohden.
Reissu kesti noin 4-5 tuntia Ranskassa, sekä 45 minuuttia per suunta junassa. Junaliputkaan eivät maksaneet kuin 2 euroa ja 35 senttiä yhdeltä aikuiselta/matka. Ei siis kallista huvia ollenkaan!

Kotiin päästyämme ja päikkärit nukuttuamme kävimme vielä työpaikallamme syömässä henksu-ruoat. Sitten suunnistimme kaupan kautta kotiin ja yöpuulle.

Tänään, keskiviikkona oli todella tylsä ja saamaton päivä, uskokaa pois. Käytännössä vain söimme ja katsoimme elokuvia, sekä jutustelimme (ja taputtelimme toistemme olkapäitä) naapurimme Maxin kanssa. Myös hostellin omistaja Susanna kävi aamupäivästä, joten pääsimme hiomaan small- talk taitojamme. Kuten useat tietää, ihmiset täälläpäin on todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Töissäkin saa päivät nykyään aloittaa kättelemällä toista aamuvuorossa olevaa henkilöä.

Nyt suuntaamme taas yöpuulle, huomenna on jälleen työpäivä! On Timon vuoro herätä aamuvuoroon, kun minä taas menen iltaan, eli kello 16-24. Sopii minulle, olenhan suhteellisen yöeläin!

Kuvia reissulla otimme kuten aina ja lisäilemme niitä jonkun ajan päästä, kunhan jossain tietokoneelle pääsemme :)

Kuulemiin, agur!

- Eetu

Neljä takana, kaksi edessä

Sunnuntai 20.3

Moi taas! Viime päivityksestä on vähän liiankin pitkä aika jo. Täällä ollaan kuitenkin! Viime viikonloppuna Minä (Eetu) sekä Arttu olimme muutamia päiviä kuumeessa, Timon uurastaessa töissä. Tälläkin viikolla on nähty ja koettu paljon ja uutta.
Perjantaina Arttu sai yllättäen tietää palaavansa kotiin, joten pakattuaan hän tänään aamulla nuosi lentokoneella kohti Suomea. Arttu on kuin meidän tarinan Boromir, joka kuolee vain koska häntä näyttelee Sean Bean, kuin Leonardo DiCaprio jolle ei anneta oscaria vaikka mitä tekisi. Mutta! Elämä jatkuu täällä, Timo tulee seurakseni huomenna samaan huoneeseen nukkumaan. Maanantaina on 4 viikkoa matkaa käyty! Minulla kahdeksan ja Timolla kaksi viikkoa jäljellä.
Vapaapäiville ohjelmaa suunnitellessa on vapaa-aika kulunut. Olen ollut viikon aamuvuorossa ja päässyt neljältä, kuin taas Timo on vaihtanut läpsystä iltavuoroon. Ensiviikolla vaihdetaan päikseen.

Paljoa muuta kertomisen arvoista ei ole nyt kertoa, arkeen on päästy sisään ja nyt päivät menee töissä ja akkuja lataillessa. Sää on ollut nyt viikon jo parempaan päin, vesisateet jääneet vähälle ja aurinko esittäytynyt pilvien takaa! Kymmenen ja viidentoista asteen välillä lämpötilat.

Nyt menen nukkumaan, aamuvuoroa varten! Ensi viikolla heti kirjoitellaan seuraavan kerran seikkailuistamme, pysykää kuulolla!

Moikka!
- Eetu

Ps! Muistattehan että lisäillään kuvia edellisiin blogeihin sillointällöin kuin koneelle kuvia pääsemme siirtämään, joten muistakaa kuikuilla aikaisempiakin tekstejä!

Parin viikon etappi

Tiistai 8.3.2016

Buenos noches!

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen, Timolla 1/3 osa sekä minulla ja Eetulla 1/6 osa mennyt. Huomattiin tässä muutama päivä takaperin, että pahin alkuhypetys on loppumassa ja arki tuntuu luonnollisemmalta. Päivässä tulee käveltyä helposti useita kilometrejä, kuitenkin työpäivänä vähintään 2km, välivuorossa jopa 4km.

Lähes joka päivä on satanut, ja käy kokoajan selvemmäksi miksi paikalliset pukeutuvat lämpimästi. Tänään kuitenkin paistoi pitkästä aikaan aurinko. Aamulla (lue klo 12) heräsin ja katsoin kännykkään, jaahas yksi tekstiviesti "Posti: Teille on saapunut lähetys, valitkaa alta toimitusajankohta ja vastatkaa klo 9:00 mennessä...." Saapunut klo 6.44. "Ai no olipas mukavaa nukkua kerrankin pitkään, mutta miksi juuri tänään nukutti 12h?!" No huomenna uudestaan, jos saisin paketin kotiosoitteeseen tilattua. :)

No ei siitä sen enempää, lähdettiin Timon kanssa aamukahville työpaikkamme lähettyvillä olevaan kahvilaan. Paikka oli täynnä paikallisia yli 50vuotiaita ikäihmisiä. Tilasimme kahvit ja istuimme seinän vieressä olevan pöydän ääreen nauttimaan rauhassa aamusumpit. Mukavan oloinen vanhempi herrasmies lähestyi meitä ja kysyi olemmeko paikallisia:
"Ei emme ole."
"Entä oletteko Espanjalaisia?"
"Emme niitäkään."
"No ei täällä tähän aikaan turistejakaan käy."
Vähän aikaan juteltuamme kerroimme tulevamme Suomesta ja olemme asuneet täällä sen kaksi viikkoa. Hän yllättyi kun kerroimme tulevamme Suomesta ja sanoi käyneensä siellä 60-luvulla ja muistavansa Tavaratalon (mistä lie syystä). Minua luultiin jälleen kerran 24-vuotiaaksi, miksi? :o Juttelutuokion päätyttyä tuumimme Timon kanssa, että nyt olemme kai sitten paikallisia kun käyttäydymme kuin paikalliset konsanaan. Kahvilta suuntasimme kaupan kautta kämpille lepäämään ennen illan kauppareissuja.

Levättyämme lähdimme ostamaan minulle aurinkolaseja, kun kerrankin paistoi aurinko ja oli jopa 11astetta lämmintä. Kyllä kelpasi :3 Matkalla Eetu tuli vastaan kun oli päässyt töistä siestalle. Siis jos ei vielä tullut selväksi niin minulla ja Timolla oli vapaapäivä ja Eetulla partido eli välivuoro. Ostettuamme aurinkolasit kiertelimme kaupungilla varmaan pari tuntia etsien kauppaa jossa kävimme ensimmäisinä päivä. Kaupan löydettyämme ostimme sieltä minulle Longboardin ja menimme kämpille lepäämään. Tässä vaiheessa kello oli noin puoli seitsemän. Suunnittelimme menevämme syömään työpaikalle puoli kahdeksan, kun Eetulla jatkuu työt. Minä en kuitenkaan malttanut olla menemättä testaamaan kuinka uusi lautani rullaa, joten sovimme Timon kanssa näkevämme työpaikalla puoli kahdeksan ruokailun merkeissä. Suuntasin rullailemaan rantaa pitkin kulkevaa tietä lahden toiselle puolelle. Ehdin juuri sopivasti ruokailemaan ja päivälliseksi oli kokonaisia littanoita mereneläviä, luultavasti kaloja. Saatuamme murkinat masumme pohjalle, pääsimme kämpille juuri sopivasti ennen kuin rupesi vaihteeksi satamaan, ja täällä sitä vieläkin ollaan.
.
Hyvää yötä :)

Arttu

Tapasimme Jeesuksen

Sunnuntai 28.2.2016

Moi

Tänään minä Timo ja Arttu menimme töihin mañanaan elikkäs aamuvuoroon. Työpaikalle saavuttuamme aamu sujui rauhallisesti ruokatilassa aamu kahvia ja tuoretta patonkia nauttiessa.Sen jälkeen menimme tekemmään töitä. Meille molemmille annettiin erinlaisia pikku tehtäviä mm. pienien naposteltavien cocktail ruokien valmistamista ja päivän ruokien esivalmistamista.

Kun olimme hetken työtä tehneet niin  työntekijä joka oli ohjeistanut meitä aamulla kysyi haluttaisiinko tilata yläkerrasta kahvit, joten minä ja Arttu työn ohessa joimme virkistävät cappuccinot.

Aamulla olimme keittöllä vain kolmestaan mutta kello kymmenen maissa rupesi tulemaan lisää työväkeä ja iloisesti yllätyin kun tapasimme uuden työntekijän joka puhuu englantia. On aina suuri apu kommunikoinnissa kun toinen puhuu samaa kieltä mutta keittiössä kuitenkin pärjäämme koska tunnistetaan joitakin espanjan sanoja ja elekielellä.

Yhden aikoihin pääsimme Artun kanssa syömään ja ruokana oli tonnikalasalaattia ja mehevää suussa sulavaa naudan poskea.
Loppu työpäivä meni minulla nopeasti kalakakun ja raaka-aineiden esivalmistamisessa ja Artulla annoksien kokoamisessa.

Kotiin päästyämme suuntasimme melkeinpä saman kävelemään ja kuvailemaan Castillo de La motaan päin. Matkalla  kuljimme  rantamuuria pitkin josta sai hyviä kuvia koska aallot olivat suuria joten vesikin lensi jalkakäytävälle ja autotielle. Sitten lähdimme kulkemaan ylös päin Castillo de La motaan. Matka oli hiukan jyrkkä mutta kyllä kannatti kävellä huipulle koska nähtävyys oli huikea näki koko San sebastiânin kaupungin ja komea Jeesuksen patsas.
Alkoi tulla hämärä, joten päätimme lähteä kotia kohti. Castillo de La motassa menikin loppu päivä eikä oltu syöty kuin viimeksi töissä, siis oli nälkä suuri.
Kotona teimme ensimmäiset kotitekoiset pintxot.
Päivä oli pitkä ja kaikkia meitä väsytti niin menimme nukkumaan samantien ruoan jälkeen.

Kiitos lukemisesta!

Timo Laakkonen

Pintaraapaisu keittiöön

Torstai 25.2.2016

Iltaa!

Tänään olikin sitten toinen varsinainen työpäivä, huijui :o Minä (Arttu) menin tänää kauhean aikaiseen aamuvuoroon, 8:30. Parit ekat askeleet hostellin ulkopuolella märällä laatoitetulla kadulla palauttivat maan pinnalle, että ehkä etelässä ei aina paistakaan aurinko ja ole 20astetta plussan puolella. Mutta päätin kuitenkin edetä reippailla askelilla töihin poikien jäädessä vielä nukkumaan. Töihin on noin kilometrin verran matkaa ja siinä tallustaessa ja hengittäessä raikasta meri-ilmaa herää mukavasti.

Töihin päästyäni vaihdoin kokkivaatteet päälleni ja suuntasin henkilökunnan ruokailutiloihin hörppäämään aamukahvin ja kuuntelemaan kovaäänistä, nopeaa ja sekavaa keskustelua espanjalaisten naisten keskellä. Hörpättyäni kahvin ja haukattuani tuoreen patongin palasen menin valtavaan alakerran keittiöön, johon pian ilmestyi German (minun työpaikkaohjaaja) joka iloisesti toivotti huomenet ja hymyili rauhallisesti. German puhuu hyvin, hyvin vähän englantia mutta juuri sen verran että saa ohjeistettua minut pilkkomaan sipulit ja perunat tulevia tilauksia varten. Yleensä German puhuu nopeasti espanjaa ja viittoo ahkerasti joka riittää ohjeistamiseen.

Kymmenen jälkeen keittiöön rupeaa tulemaan lisää henkilökuntaa, La Chef, päällikkömme morjestaa kovaäänisesti ¡Hola! ja menee vaihtamaan kuulumiset muitten työntekijöitten kanssa.
Yhdeltätoista Eetu ilmestyy iloisena pyörähdellen paikalle. Yhdeltä menimme syömään valmistamaani henksuruokaa, possun leikettä ja salaattia. Minä pääsin neljältä kotiin ja Eetulla alkoi tauko ja samaan aikaan Timo tuli töihin.
Lähdimme Eetun kanssa kahville sekä kiertelemään kaupungin vaatekaupoissa. Näyteikkunaostosten jälkeen palasimme kämpille hieman lepäämään. Eetu lähti takaisin töihin hieman yli seitsemän ja minä jäin tutustumaan ja juttelemaan hostellin omistajan pojan kanssa.

Päätin kertoa teille hieman tarkemmin päivästäni, toivottavasti viihdyit ja tervetuloa uudestaan!
Arttu :)